Kuulumisia Kirkkopäiviltä 

Sain osallistua viime viikonloppuna Kirkkopäiville Jyväskylässä. Kauppakadulla kojujen äärellä käveli vastaan piispoja ja poliitikkoja meidän tavallisen rahvaan joukossa. Kirkkopuistoon ilmestyi partiolaisia telttoineen. Aamupalalle asteli omiin kisoihinsa valmistautuvia voimistelijoita. Yläkaupungin yö –tapahtuma toi kulttuurin kaikkien ulottuville. Aurinko helli meitä kaikkia suloisella lämmöllään. Kirkon työntekijänä tunsin olevani hyvällä tavalla hyvin keskellä elämää. 

Kirkkopäivien ohjelma sisälsi paljon hyviä alustuksia ja keskusteluja kirkon nykytilasta ja tulevaisuudesta. Kirkon kasvot peilissä – keskustelussa kysyttiin, mistä kirkossa tänä päivänä keskustellaan tai mitä siitä kirjoitetaan yleisessä mediassa? Onko esillä uskon tai epäilysten kysymykset? Vai onko helpompi puhua kirkon vähenevistä väkimääristä, tärkeänä pidetystä diakoniasta tai hengellisten kesäjuhlien soppajonoista? Monenlaiset erimielisyydet ovat myös herkästi otsikoissa. Erimielisyydet eivät ole uhka kirkolle, vaan se, kuinka tulemme toimeen niiden kanssa.  Kirkon erityinen viesti tässä erimielisyyksien ja epäilysten maailmassa on pitää esillä uskoa hyvään ja anteeksiantavaan Jumalaan.  Kirkon perustehtävä on antaa uskallusta tähän uskoon sekä rohkaista rakastamaan lähimmäistä. 

Koskettavimmat puheenvuorot tulivat esille kahden täysin erilaisen elämän eläneen miehen tahoilta. Liikemies Björn Wahlroos ja emerituspiispa Eero Huovinen tarinoivat vanhoina tuttuina hyväntahtoisesti ja samalla terävästi huumoriakaan unohtamatta. Piispa kaivoi kassistaan katekismuksen ja keskustelun lopuksi kysyi Isä Meidän –rukouksen tärkeintä kohtaa. Pienen miettimisen jälkeen tuli vastaus: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”  Hän täydensi vielä vastaustaan, että emme pärjää täällä elämässä ilman anteeksiantoa. Toinen keskustelu käytiin piispa Jari Jolkkosen ja elinkautisvanki Lauri, ”Late”, Johanssonin välillä. Late istuu 18 vuoden tuomiota kolmesta murhasta. Hän kertoi rehellisesti elämänsä kulusta ja rikoksista. Jari-piispa kysyi, kuinka hän pystyy elämään kaiken tapahtuneen kanssa ja katsomaan kohti tulevaisuutta. Hänen vastauksensa oli: ”Olen saanut syntini Jumalalta anteeksi ja sen varassa uskallan käydä myös kohti huomista.” 2000 vuoden ajan tämä sanoma on kulkenut toivon tuojana. Se antaa toivon myös tähän päivään, meille jokaiselle.